Kyllä, se olis kohta tarpeeksi nälkä. Suunnitelmissa oli tehdä makaronia ja kana-vihannes-wokkia kookosmaidolla. Maustamiseen käytetään sitä mitä hyllyltä sattuu löytymään (kuten vaikkapa hunajaa). Tällainen "tehdään siitä mitä nyt on" -kokkaus on jännittävää, ja usein lopputuloskin on oikein miellyttävä. En edes tiennyt ennen toissapäiväistä, että kookosmaito ja hunaja sopivat todella hyvin yhteen + wokkivihannekset päälle. Kun jaksaisikin aina laittaa ruokaa. Pikaeinesten ostaminen on luvattoman helppoa (ja tulee kalliiksi pitkällä aikavälillä, eikä lisäaineista edes puhuta). Ja toisinaan on mukavampaa laittautua vähän edustavammaksi ja käydä ravintolassa syömässä. Mutta silloin kun kokkausinto iskee, se iskee lujaa eikä sitä voi hillitä. Sama leipomisen kanssa. Mistä tulikin mieleen, että voisi joskus tässä ostaa mustikkapiirakkatarvikkeet...

Kesä lähenee kovaa vauhtia. Kauppareissulla huomasi taas, että lumen määrä on radikaalisti vähentynyt ja pää tuntui liian täyteen puhalletulta ilmapallolta. No, onhan nyt huhtikuu, mutta pohjoisempana tuskin on vielä ihan näin keväistä. Ja kuka on mennyt sanomaan, että kevät on rakkauden aikaa? Mä ole ainakaan sellaista huomannut... *mutinaa* Masentavaa tällainen. Muutenkin kevät aiheuttaa kaikenlaisia turhautumis- ja melankolisuustiloja. Jos vain rehellisesti luopuisi toivosta "Sen yhden" suhteen ja yrittäisi avata silmät sille tosiseikalle, että maailmassa on muitakin miehiä. Kyllähän niitä nimittäin on. Varmaan.

Jaa-a... Kana on varmaan lämmennyt jo tarpeeksi. Voisi lopettaa tämän höpöttämisen tähän ja katsoa, jos ilmenee lisää asiaa illan mittaan. Että hyvää kevättä teille ihmisille ja muille otuksille!

Soiva biisi: Värttinä - Äijö

Osuvia sanoja: "Tämä jäätelö on ehtinyt varmaan jo vähän sulaa tuossa matkalla. Se tarkottaa vaan yhtä asiaa: se pitää syödä pois." - Korpisusi kauppareissun jälkeen