No niin. Sain itseni kuin ihmeen kaupalla ylös puoli seitsemältä (piirtäkää rasti seinään!) ja pääsin sinne tapaamiseen. Nyt voin onnitella itseäni, well done me! *taputtaa itseään olalle hän* Joo, nämä olivat nyt sitä mieltä, että ongelmana on vaikeus tulkita ja käsitellä voimakkaita tunteita, mikä johtaisi sitten oireiluun (paniikki, ahdistus, masennus). Mielenkiintoinen ajatus, en voi kumota sitä. Ja ennustelivat vielä, että äiteen luona asuminen saattaa tuottaa jossain vaiheessa vaikeuksia (lähinnä kun yritän muuttaa omilleni), koska meillä on niin hyvät ja jopa "kaverilliset" välit. Totta sekin.

Että nyt on taas haikeus. Oli oikeastaan kiva huomata, että tämä rouvashenkilö vielä muisti tämän sudenpenikan (tai sitten on vain skarpannut lukemalla muistiinpanoja.. mistä sen tietää?). Lähinnä nyt tuli surku, kun tietää ettei hra.a näe enää... Mutta asiat muuttuu, eihän sille mitään voi. Ja sentään tiedän nyt, mistä suunnilleen on kysymys. En olekaan keksinyt kaikkea itse, jei!

Nyt kyllä väsyttäisi kovasti, mutta nukkumisesta tuskin tulee mitän ja unirytmikin kärsisi... Jos sellaista on koskaan ollutkaan. Uuvuttaa ajatellakin, miten kamala siivo täällä taas on ja että jotain tarttis tehdä. Kieltäydyn ajattelemasta, olen aivan liian väsynyt tekemään yhtään mitään. Paitsi istumaan tässä ja sellaista. Eikä puhettakaan siitä, että vetoan aamuiseen voidakseni jotenkin luistaa kotitöistä ja vastuusta, ei ei. No, ehkä vähän, mutta tällaista se on aina muutenkin. Pahan maailman välttelyä. Mutta ei sitäkään voi loputtomiin tehdä. Saa nyt nähdä...

Päivän kirja: Lumen ja valon kansa - suomalainen kansanusko

Soiva biisi: Bad Religion - 21st Century (Digital Boy)

Osuvia sanoja: "Jos kokeilisit sillain... hienotunteisesti. Sillain kuin tekisit kirurgista toimenpidettä. ...Sun tapauksessa kirveellä..." - Min & äitee... Jälleen kerran