...erittäin vittumaista, sen voin sanoa. Ja varmasti se on tuttua ihan jokaiselle. Älkää väittäkö muuta. Joku kaverikaksikko sai maailman parhaan idean kolmen aikaan yöllä matkallansa bussipysäkille. Olin just ehtinyt torkahtaa. Nämä päättivät alkaa järjestelmällisesti potkimaan suunnilleen jokaisen lämmitystolpan, johon vain humalaltaan osuivat. Ääni oli sen mukainen ja kyllähän se otti vielä vähän lisäkaikua talojen seinistä... En mä olis ehkä halunnutkaan nukkua, kiitos vain.

Niin, tänään menossa juttelemaan vielä opon kanssa näistä kursseista. Ehdotteli iltalukiota ja sitä mahdollisuutta, että kursseja olis siellä vähemmän kuin tuolla. En sitten tiedä. Iltalukion puolella kun ei opintotukea makseta. Noh, saa nyt nähdä. Vähempi olis parempi. Ehkä mahdollisesti. Tai sitten olen liian optimisti. Nyt juuri se kuulostaa hyvältä, mitään en voi luvata oloistani syksyllä. Sen tietää sitten.

Mutta siis. Kohtapuoliin voisi katsella, josko mahdollisesti olisi halua kävellä koululle. Hyötyliikunnointia. Sitten ehkä iltasella taasen kaverin luokse lueskelemaan ja kirjoittamaan. Sillä oletuksella, että hän on nyt terveempänä kuin illalla. Siihen selvyyttä päivän mittaan, toivoakseni.

Ja jälleen tulee tällaista pätkäsepittelyä, mutta ei voi mitään. Väsyttää ja ajatukset hyppii vähän turhankin pahasti puolelta toiselle. Äiteekin nukkuu vielä, joten ei voi kuunnella edes musiikkia. Voihan...!