Pistää vihaksi tällainen www.iltalehti.fi/uutiset/2011092914477893_uu.shtml

Niin, hyvinvointivaltio. Sellainen, missä tuloerojen kasvu on todellisuutta, naisen euro on edelleen pienempi kuin miehen ja lasten ja nuorten hyvinvointi ei ole etusijalla (vaikka niin kyllä kovasti väitetään). Jossa tämäkin mielipide varmasti leimataan vihapuheeksi, mutta samapa tuo sille on. Nyt sapettaa aika voimakkaasti. Koska eihän tämä hyvätuloisille ole mikään ongelma, ei sitten niin yhtään. Mutta entä huono-osaiset, vähäpalkkaiset ja kaikki me normaalit ihmiset? Miten meidän kuvitellaan elävän? Jonkun ne huonopalkkaisetkin työt täytyy tehdä, turha meitä on käskeä kouluttautumaan korkeisiin virkoihin, jos meinataan rahaa saada. Entä fyysisesti ja/tai psyykkisesti sairaat? Toisen asteen opiskelijat? Yksinhuoltajat? En taas löydä tästä(kään) touhusta mitään järkeä.

Mulla ei ole tällä hetkellä minkäänlaisia tuloja. Ei mitään mistään sitten toukokuun, jolloin tuli viimeinen opintotuki. No, ehkä jonkinlaista avustusta isovanhempien suunnalta, mutta siitä huolimatta. Paperisotaa Kelan ja soskun kanssa, josko jostain saisi jotain rahaa, että voi asua ja elää. Syöminenkin olisi ihan hieno juttu, vai mitä? Ilmeisesti se on sitten yliarvostettua touhua. Eihän nuorten, koulunsa keskeyttäneiden, masentuneiden ihmisten tarvitse syödä mitään. Nehän tekee itsemurhan kuitenkin jossain vaiheessa. No, voin kertoa tässä ja nyt: minä en aio tehdä. Täällä olen viimeiseen asti ja ehkä sen jälkeenkin. Ei meikäläisestä päästä eroon edes näännyttämällä. Jos ei muuta, taiteillaan pari ansaa metsään ja katsotaan mitä saadaan. Lähdetään kiertämään tienvarsia ja kerätään kaikki vähänkään kunnossa olevat roadkill-eläimet ja syödään ne. Tai sitten mennään dyykkaamaan kauppojen roskiksia (Kumma juttu ettei sekään muka ole laillista. Ihmisethän käyttää niitä hyödyksi, jumankauta! Jätevuoret vähenee kertaheitolla.)

Olen tosissani. Jos asiat menee todella siihen, minut löytää metsästä, moottoritien varrelta tahi roskiksesta yömyöhällä. Syömättä en aio olla.