Onnistuin saamaan itselleni taudin. En kyllä tarkkaan tiedä, onko tämä mikään aivan perinteinen flunssa. Olo on ollut sanalla sanoen kammottava, ja fiilikset on helpottuneet kunnolla vasta eilisen puolella. Edelleen yskittää niin, että keuhkot tuntuu tulevan pihalle (tai vähintäänkin repeilevän), ja se liman määrä... Joka tietenkin kiinnostaa kaikkia. Not. Voin kuitenkin sanoa, että sitä ilmeisesti pukkaa jostain nenäni syvyyksissä olevasta madonreiästä, joka on yhteydessä jonkinlaiseen limamaailmankaikkeuteen. Ei tätä muuten voi enää selittää. Luulin ensin, että tämä on sitä samaa kuin äidilläkin, mutta jotenkin tässä on vähän erilainen oire- ja olopaletti. Korvatulehduskin oli vähällä puhjeta. Ainakin päätellen siitä, että ensin vasen korva valvotti puoli yötä, sitten se päätti turvota lievästi. Kylmäpussin kulma oli ystävä...

No mutta, se siitä aiheesta. Flunssat on inhottavia, samoin muut taudit ja kipuilut. Nyt elämä alkaa olla voiton puolella.

Kirjoittamiseenkin on ollut aikaa. En ole ehkä ollut kovinkaan ahkera Tarinan suhteen (okei, uudelleenkirjoitin pari kohtaa), mutta muita projekteja on kahden ficin ja yhden spinoffin verran. Toinen ficeistä tulikin valmiiksi ja tyrkättyä foorumille, toinen on vaiheessa. Mutta voi, siitä tulee mahtava, jos saan itse sanoa! Ensimmäinen teksti vähään aikaan, jonka kanssa mulla ei ole mitään älyttömän suurta itsesensuuria, ja voin revitellä miten tahdon. Voisi harkita kahvia ja lisää kirjoittamista siis tälle päivälle. Ja ehkäpä myös sitä joulukorttien väsäämistä, mitä äitee tuossa suunnitteli.

Pienenä pakollisena lisänä vielä eräskin tekstinpätkä, joka tuli eilen nakuteltua eräälle foorumille. Rakas ja aina yhtä ajankohtainen aihe, jonka myötä toivotan iloista joulunodotusta.

Inhottaa katsella, miten lapset nykyään pukeutuvat ja meikkaavat yhä aikaisemmin samalla tavoin kuin teinit. Ja ei, se ei näytä hyvältä tämän ikäistenkään yllä, ei aina. Jos mennään ulos, sitä meikkiä ei tarvitse olla (ellei lähde juhlimaan, ja sittenkin maltilla), vaatteissa täytyy pystyä olemaan ja kylmällä säällä ne kalsarit laitetaan sinne farkkujen ja muiden kunnollisten pitkien housujen alle. Jos "ne ei mahdu", housut on auttamatta liian pienet. Ostakaa isompia vaatteita. Ja kuka, siis kuka käyttää tekonahkaista rotsia pakkasella?! Alkaa siinä oikeasti tuntea itsensä vanhaksi, kun -20 asteessa seisoo bussipysäkillä, kun on kahdet kalsarit, kunnon housut, villasukat ja talvikengät, kaksi pitkähihaista (joista toinen fleeceä tai villaa) ja toppatakki + pipo, kaulahuivi ja paksut lapaset. Vieressä seisoo joku pikkutyttö kireissä farkuissa, lenkkareissa, rotsissa ja pää paljaana, hyvä jos ohut kaulaliina löytyy. Eikö niillä ole mitään järkeä päässä?

Soiva biisi: Eivør Pálsdóttir - Heyr Himna Smiður
Osuvia sanoja: "Vyön väliin kiilattu ratsupiiska herätti tusinoittain kysymyksiä, joihin vastattiin vain ovelalla virneellä." - Kyllä, se toinen ficci tulee olemaan jotain ihan muuta...