Meitä huonovointisia nuoria nimittäin. Sellaisia nuoria, jotka ovat todellakin väsyneitä ja sairaita (enkä tarkoita negatiivisessa mielessä, vaan täysin neutraalisti). Sellaisia nuoria, jotka tarvitsevat apua ennen kuin käy samoin kuin 28-vuotiaalle Petralle. Kerrankin asiallinen, monipuolinen ja ei-syyllistävä artikkeli Iltalehdeltä. Olen iloinen siitä. Suosittelen lukemaan ajatuksella alusta loppuun asti.

Muistakaa lukiessanne, että etsivältä nuorisotyöltä, joka voisi auttaa isoa osaa meistä alle 30-vuotiaista työttömistä, opiskelupaikoista pudonneista, väsyneistä, masentuneista ja ahdistuneista, ollaan jälleen vaihteeksi leikkaamassa rahoitusta rankalla kädellä jotain paljon tärkeämpää varten. Viime vuosina kansanedustajien torkkupeitot ja Oulussa kallioparkki ovat olleet paljon tärkeämmällä sijalla kuin tulevaisuuden työvoima. Tänä vuonna Turussa kaupunginjohtajan kuukausipalkka tulee nousemaan n. 15 000 euroon. Meidän päättäjillämme on selvästi asiat tärkeysjärjestyksessä.Eikö teistäkin?

Sitten joku vielä kehtaa väittää, että Suomessa kaikki on hyvin. Ihmiset, jotka kyseisen mielipiteen ovat minulle esittäneet (ja kyllä, se on mielipide, ei fakta), ovat perustelleet tätä sillä, ettei Suomessa ole sotatilaa, nälänhätää, diktatuuria tai suuria luonnonkatastrofeja kuten kaikkialla muualla tällä hetkellä. Ei, mutta meillä on nälkäisiä, kodittomia, työttömiä, masentuneita ja pahoinvoivia ihmisiä. Tavallista kansaa, sillä eihän tämä rikkaita ihmisiä koske. Heillä on varaa ostaa ruokaa, katto pään päällä, hyväpalkkainen ja -bonuksinen työ ja mahdollisuus ostaa yksityiseltä sektorilta mielenterveyspalveluita, jos tarvetta ilmenee. Entä me, tavalliset ihmiset? Me, joilla ei ole varaa sellaisiin? Itselläni toki on asunto ja ruokaa, mutta muuten... Toisinaan voi olla hyvinkin tiukkaa saada maksettua laskut ajallaan. Toisinaan on pakko valita kännykkälaskun ja ruokakauppareissun väliltä. Ruoka menee yleensä edelle. Toki keittiöstä löytyy makaronia, tölkkipapuja ja tomaattikastiketta (puurosta nyt puhumattakaan), mutta aika yksitoikkoiseksi se alkaa jossain vaiheessa käydä.

Ei, meillä ei ole asiat hyvin täällä. Jos ihmiset vain avaisivat silmänsä ja suostuisivat seuraamaan uutisia ja samanaikaisesti tarkastelemaan eri lähteitä ja kritisoimaan, hekin ehkä huomaisivat sen. Tässä vaiheessa on turhaa työntää päänsä pensaaseen sen takia, että "ei niitä uutisia jaksa katsoa, koska ne on niin masentavia". Totuus on, että tämä maailma on ja tulee olemaan masentava paikka, ellei joku tee jotain. Mielellään se "joku" voisi tietenkin olla suurempi yhteisö kuin vain pari hassua ihmistä, joilla ei ole minkäänlaista valtaa mihinkään. Joten olkaa niin kilttejä ja seuratkaa, mitä ympärillä tapahtuu. Se on masentavaa, mutta (ikävä kyllä) siihen turtuu aikanaan. Sen jälkeen voi nostaa leukansa ja kohdata maailman päättäväisenä, suunnata eteenpäin ja sanoa: "Tämä on väärin. Tästä on tultava loppu."

Voi kuulostaa suuruudenhullulta, mutta en pelleile. Ihmisten mielenterveys on aavistuksen verran suurempi ja tärkeämpi asia kuin ylimääräinen parkkitalo kaupungin päättäjiä varten tai kaupunginjohtajan palkan nostaminen tähtitieteellisiin summiin. Totuus nimittäin on, ettei minunlaisellani ihmisellä ole mahdollisuutta saada tuollaista summaa kokoon edes vuodessa. Joten lupaan tässä ja nyt, että tämä ei todellakaan jää tähän. Tappelen kynsin hampain ja vaikka verissä päin, että me sorretut ja syrjäytyneet nuoret saamme oikeutta. Jos asioista päättävät eivät ymmärrä, että meissä on se tulevaisuus, meidän harteillemme sysätään kaikki vastuu sitten, kun he ovat eläkeiässä, heidät on saatava ymmärtämään se. Toivon koko sydämestäni, etten taistele yksin.