Olen saattanut viettää maailman parasta aikaa viimeiset aika monta viikkoa. Viikonlopusta puhumattakaan. Lähdettiin Peikko-otuksen kanssa Porvooseen varoitusajalla lyhyt, eli olimme perillä yhden aikaan lauantaiyönä. Seuraavana iltana Finntrollin keikalle fiilistelemään ja pitämään hauskaa foorumilaisten kanssa. Sunnuntaina alkuillasta sitten takaisin kotiin ja yllättävän aikaisessa vaiheessa nukkumaan. Keikkaväsymys ja matkapahoinvointilääkkeet aiheuttivat pitkät yöunet, mutta sen jälkeen on ollut suhteellisen virkeää. Eilen kävin kääntymässä kotona vaihtovaatteiden ja muun sellaisen pakollisen takia ja tulin takaisin tänne hillittyjen maanantaijuominkien viettoon. Hillittyihin se todellakin jäi.

No, sitten vähän pidemmin. Tarkoituksena oli siis lähteä Porvooseen (jossa Trollikeikkaa edeltävä ja seuraava yöpyminen) lauantaina aamupäivästä, mutta illalla kotoa Peikon luo ajellessa tuli sellainen fiilis, että vois lähteä saman tien. Suunnitelma oli sinänsä hyvä, koska pieni paniikkiotus totesi itse olevansa valmis. Ja Peikko kuunteli, mikä oli todella hieno asia. Joten haimme sitten kamaa ja lähdimme ajelemaan kymmenen jäljestä. Perillä tosiaan yhden aikaan ja kömmittiin pienen syömisen jälkeen nukkumaan.

Aamulla totesimme, että lähteminen oli ollut hyvä vaihtoehto, koska tällä suunnalla satoi lunta ilmeisesti oikein kunnolla. Tutustuimme Porvoon keskustan apteekkiin sekä Citymarkettiin (Peikolle piti käydä etsimässä sukkahousut, niiden lisäksi mukaan tarttui molemmille hame... Mutta se oli vitosen ja aivan täydellinen!), minkä jälkeen takaisin ja odottamaan ruokaa. Ajelimme sitten kuuden jäljestä Helsinkilään odottamaan keikan alkua. Pienen palloilun, parkkipaikan löytymisen ja Fonectan jälkeen saimme yhteyden adminiin. Hiippailimme hotellille ja vietimme pikaiset etkot adminin ja moden kanssa, minkä jälkeen kipitimme kohti Perkelettä, missä miittasimme sitten muuta mukavaa foorumiväkeä.

Sisään päästyämme ja liput näytettyämme (ja Peikon kanssa myöskin henkkarit) veimme takit narikkaan ja ihmettelimme väenpaljoutta ja sen seassa satunnaisesti pyöriviä bändin jäseniä. Ei siinä mitään, fiilis oli siis jo valmiiksi korkealla, ja valtasimme melkein-eturivin. Voin sanoa, Perkeleen lava on jotain uskomatonta... Puoleen sääreen, eikä minkäänlaisia aitoja? Ei perkele... No, hilluimme paikalla ja totesimme lämppäribändin kohtuullisen hyväksi perusjammailumusaksi. Kävi kuitenkin perus eli fail, minkä johdosta lämppärin loppukeikka tyssäsi lavasähköjen katketessa. Valot siis toimivat, mikään muu ei. No, roudasivat sitten kamansa pois ja trollit omiaan siihen, mikä aiheutti lisähilpeyttä. Etenkin, koska adminin pakkomielle Vrethiin...

Keikan alku oli enemmän kuin kivaa, pyörittiin ja laulettiin ja karjuttiin mukana siitä huolimatta, että pitti pyöri niskassa. Jossain kolmannen ja neljännen biisin aikana oli kuitenkin tämän otuksen pakko hiipiä - ei, vaan tunkea, takaisin väljemmille vesille, koska känniset miehet, pitti, hapenpuute ja paine saivat aikaan "mävittukuolentänne!" -reaktion. Eli loppukeikka meni fiilistellessä siellä taka-alalla, mikä ei ollut sinänsä huono asia. Korvatkin kiittivät, jaloista puhumattakaan. Puhuin jonkin aikaa lämppärikiipparistin kanssa, Peikko tuli loppuvaiheilla myös sinne juomaan vettä ja murisemaan wall of deathista, jota Vreth oli keksinyt pyytää...

Mutta ei siinä mitään. Hieno kokemus joka tapauksessa, vaikka mustelmat, äänen puolikuolema ja kaikki muu. Kotimatka sujui hypetyksen kourissa ja trolleja kuunnellessa, nukkumaan mentiin joskus... Sunnutai menikin sitten oleellisesti koomatessa ja ollessa onnen kukkuloilla. Ja toki pakollinen aprillipilakin piti lärvikirjan puolella toteuttaa Peikon ystävällisellä avustuksella. Haha! Kotimatkakin toteutettiin suhteellisen hyvään aikaan ja oltiin ehkä joskus puoli kymmenen aikaan takaisin Peikon luona. Nukkuminen ei käynyt mielessäkään, tuon otuksen pää piti nollata autoiluvaihteelta ja sellaista. No, joka tapauksessa.

Eilen vedettiin sitten pienet sievät ja katsottiin Anastasia. Nostalgia oli todellisuutta. Lapponia-vissy-juttu oli hyvää, tyrnikarkit kans. Ei se mitään. Nukkuminenkin vähän jäi, mutta ei se mitään, se nyt on perus.

Ja nyt tämä otus jatkaa livekälätystä otusten kanssa ja tulee päivittämään tätä viestiä enemmän kuin todennäköisesti myöhemmin.