Pidettiin sitten enemmän tai vähemmän taukoa näistä höminöistä. Ei voi mitän, eikä kauheasti edes kaduta. Eilen vietiin ne neljä täysinäistä laatikkoa Peikon entiseen kotiin odottamaan muuttopäivää. Ovat ainakin poissa tieltä täällä päässä. Kirjoja tuli pakattua sen yhdeksän kassillista. En muista kerroinko sen jo, joten kerron sen nyt varmuuden vuoksi. Tänään voisi harkita käyvänsä Vayan luona hakemassa lisää kasseja lainaan ja viedä samalla sen kirjat ja yhden tekstin takaisin. Sentään vähemmän raahattavaa sitten. Nuo Suomen lappalaisista kertovat tietokirjat kun eivät ole mitään aivan kevyitä kantaa.

Asunto näyttää olevan taas pommin jäljiltä, mutta näyttäköön. En jaksa ajatella sitä aivan vielä. En ole edes herännyt tälle päivälle, vasta ensimmäinen kahvikupillinen on takana. Lukemiseenkaan ei taida nyt jäädä aikaa, vaikka mieli tekisi. Katsotaan sitten, kun muuttaminen on ohi. Aloittelin Mosaiikkilintua jo, mutta jotenkin se vaikuttaa ainakin näin alkuun kauhean tylsältä. Tai ehkä olen vain kasvanut ohi sellaisesta fantasiahömpästä kuin tuo. No jaa, annan sille uuden mahdollisuuden vielä myöhemmin.

Kirjoittaminenkaan ei luonnistu nyt viikkoon tai kahteen. Sääli sinänsä, vaikka tiedänkin olevani taas siinä pisteessä, ettei tekstiä synny muutenkaan. Nykyistä Pikatarinan lukua pitäisi korjailla, mutta jaksaminen on taas melko alhaalla ja olen unohtanut puolet Vayan neuvoista... *ikuinen häpeä* No, kyllä se varmaan vielä siitä. Lupailin foorumilla seuraavaa osaa ennen kuin Tarina täyttää 3 vuotta, mutta katsotaan nyt. Joukkio pitäisi saada pois metsästä vihdoin ja viimein. Eihän ne ole olleet siellä kuin.. kaksi vuotta?

Toinen kupillinen kahvia voisi olla ystävä. Ja haluan eroon tästä allergiasta. Mur.