Sain tiskattua eilen viimeisetkin likaiset astiat. Well done me! Onnistuttiin järjestelemään asunto sellaiseen kuntoon, että sen kehtasi näyttää vieraille ihmisille. Ehkä saatettiin huijata vähän laittamalla likaiset vaatteet pahvilaatikkoon piiloon ja muuta, mutta ajatus on tärkein. Ja se, että sekä keittiö että kylpyhuone ovat oikeasti puhtaita. Ja mahdollinen tuleva vuokralainen tykkäsi näköalasta vähintään yhtä paljon kuin me. Toivottavasti se saa asunnon.

Nyt on sen verran pahasti mehut pois, etten oikeastaan jaksa tehdä kauheasti mitään. Ehkä me sitten vietetään räytymispäivä ja vaan ollaan ja lipitetään kahvia. Herääminenkin meni niin myöhään, ettei tässä oikeastaan kauheasti enää ehdi. No jaa. Voisi kai sitä jotain lukea, mutta muuttostressi painaa niin pahasti mielessä, ettei keskittyminen varmaankaan ole se maailman paras. Pakkaaminen ja siivoaminen ryömivät jo uniinkin...

Hienointa koko tässä tilanteessa on aikataulu. Avaimet saadaan 30. päivä yhdeksältä aamulla. Tämän asunnon täytyy olla tyhjä 1. päivä. Ja Peikon isä ei pääse pakunsa kanssa paikalle muuttopäivänä, koska työhaastattelu osui samalle päivälle. Joudumme siis raahaamaan kaiken ensin Peikon entiseen kotiin väliaikaissäilytykseen, mistä sitten ensi kuussa alamme siirtää tavaraa uutta kotia kohti. Kuulostaa kuolettavalta, eikö? Se todennäköisesti tulee olemaan juuri sitä. Sitä suuremmalla syyllä pakata pitäisi nyt eikä myöhemmin, ettei aikaa kulu siihen enää niinä päivinä, jolloin roudaus alkaa.

Kaiken tämän paskan keskellä pitäisi samaan aikaan myös pitää pää koossa ja olla sosiaalinen, koska "sua ei enää näe missään". No, voisi ehkä johtua siitä, että pelkään taas lähteä yhtään mihinkään. Parhaimpina päivinä (tiistai) pääsen käymään jossain lähes ilman paniikkia, pahimpina pelkkä ajatus lähtemisestä saa aikaan paniikkikohtauksen. Kyllä, saattaisin saada tähän lääkityksen, jos vain pääsisin käymään polilla juttelemassa. Arvatkaa vain, onnistuuko se...

Voisin ehkä mennä karsimaan turhaa tavaraa pikkulaatikoista, että niihin saa tungettua tarpeellisia ja muutettavia asioita. Logiikkana se, että jos niitä ei ole tarvinnut niihin kymmeneen kuukauteen, mitä ne on siellä laatikossa olleet, niitä ei tarvitse muulloinkaan. Hyvällä tuurilla sieltä lähtee tavaraa edes yhden laatikollisen verran.