Koska olen äärimmäisen toivoton sanomaan ihmisille "Ei" varsinkin puhelimitse, meillä on näyttö tänään. Saimme tietää siitä maanantaina, joten äkkipaniikkisiivoamisraivaus alkoi heti. Nyt kaduttaa, mutta ainakin aloimme tehdä asioille jotain...

Maannatai. Peikko kävi hommaamassa laatikoita, mä tiskasin ja raivasin roskia kohti jätesäkkiä. Ensimmäiset kaksi laatikkoa tuli täyteen ja ne kannettiin takakonttiin odottamaan pullokassien kera. Pyykkikone lauloi. Sain pienen astian lääkejätteilleni. Sen nimi on Ernesti.

Tiistai. Vuokrasopimus on nyt allekirjoitettu ja pullot palautettu. 22,30 euroa ei ole paha saldo ollenkaan. Koska tekemistä oli paljon, pyörimme kauppakeskuksessa vähän turhankin pitkään varsinaista työsumaa vältellen. Clasulta löytyi mukaan lisää jätesäkkirullia, pari vakuumipussia ja pakkausteippiä. Kotiin päästyämme melkein teimmekin jotain, eli Peikko pyykkäsi ja raivasi, mä pakkasin suurimman osan aterimista ja lautasista jo laatikkoon. Pärjätään me vähemmälläkin nämä pari viikkoa. Tiskatessa onnistuin polttamaan toisen käteni. En pahasti, mutta nahka tuntuu edelleen vähän kuivalta ja kireältä... Ei kannata tiskata liian kuumalla vedellä, ihmiset.

Tänään pitäisi - yllätys - pyykätä lisää ja raivata vielä enemmän, että tätä kehtaa näyttää yhtään kenellekään. Eihän se nyt sinänsä ole pakollista, mutta pieni ihminen neurotisoi hyvin helposti siitä, että tänne on tulossa tuntemattomia ihmisiä katselemaan asuntoa. Eli hommiin pitäisi alkaa, nyt kun ensimmäinen kupillinen kahvia on kumottu kurkusta alas. Huvittaa äärettömän paljon (eli ei ollenkaan), mutta minkäs teet. Oman lahon ja toimimattoman pääni takia tässä ollaan, joten ei auta kauheasti valittaa.