Allergia alkaa hiljalleen helpottaa. Ehkä. Käytiin Peikon kanssa asunnon ulkopuolella eilen ja hengitän kuitenkin vielä, joten kai tämä sitten on heikkenemään päin. Kävimme palauttamassa kaverille lainassa olleen haltiapuvun ja tutustuimme samalla kasaan pikkurottia. Sympaattisempaa otusta saa kyllä hakea. Oli rentouttavaa, kun niskassa kipitti ja nökötti neljä kappaletta pikkuisia otuksia, jotka narskuttelivat hampaitaan tyytyväisinä ja yrittivät tehdä pesää ponnarin alle. Rääpäleiden jälkeen pääsimme sylittämään isommat rotat, neljä kappaletta poikia ja kaksi tyttöä. Parhaimmillaan kolme aikuista poikarottaa kyhjötti niskassa tuhisemassa ja narskuttamassa. Voin kertoa, kivut lievenivät. Sen verran lämpimiä ja pehmoisia otuksia nuo olivat. Loppuillan niskaa sitten kutitti lievästi kynsien jäljiltä... Peikkokin myönsi, että olihan ne ihan somia. Tässä päivemmällä yllätin sen tutkailemasta rottien myynti-ilmoituksia ^.^; En ole hiukkaakaan pahoillani.

Humm. Vielä olis vähän vajaa puolet Veli tuulta jäljellä. Sen jälkeen voisi ottaa käsittelyyn vaihteen vuoksi jotain nopealukuisempaa ja lyhyempää. Vastapainoksi tuolle tiiliskivelle.

Pää uhkaa hyytyä, joten tyytykää tynkäpostaukseen. Hyvää kevättä!