Tai no, muistelua ja muistelua... Hirveesti edes enää muista mitä on tullut muutaman viime päivän aikana tehtyä tämän ylenmäärisen hikoilun lisäksi. Kävin kyllä eilen jutustelemasta nuoremman rva.n kanssa ja tuntui, että hällä oli vähän kiirus. Tai ehkä se oli vain sitä, että puhuin aika paljon. Mulla on ollut ikävä puhumista ja selittämistä, onhan tästä nyt kuitenkin jo puoli vuotta aikaa hyvinkin, kun ollaan viimeksi nähty. Ihan asiallistahan se on kertoa, mitä kuuluu ja miltä tuntuu. No, sanoi ilmoittavansa kollegalle, että ilmoittaa lääkärille, että mä pääsen (kyllä, tätä sanaa hän taisi käyttää) sinne verikokeeseen. Haluavat olla varmoja, ettei nyt mitään fyysistä vaivaa sitten ole. Prkl... No, soittelevat sieltä sitten tässä joskus, että milloin pitää mennä. Kunhan olisi ennen heinäkuuta, että ehtii.

Mistä päästäänkin siis heinäkuuhun. Olis keskiaikailua siinä kuiden vaihteessa. Sitten olisi foorumin miitinki ja pohjoiseen päin kulkeutuminen. Fiksuna ihmisenä (ja äiteen avulla) päätin yhdistää kaikki kolme erittäin jouhevasti. Eli kolme päivää markkinoilla, neljännen päivän aikana miitinkiin ja sitten pohjoiseen. Joudun nimittäin kulkemaan joka tapauksessa miittikaupungin kautta, joten mikäs siinä. Pääsee näkemään tuttuja ja uusia ihmisiä. Jee!

Entäs tänään... Heräsin puoli kahdentoista aikaan, join aamukaffet ja vedin viimeisen palan eilen leivottua kinkkupiirasta nassuun (täytyy sanoa, että ensikertalaiseksi onnistuin erittäin hyvin). Huomasin tuolta naamakirjasen puolelta sitten, että Marcus olisi menossa kylämäkeen, eli totta kai sinne täytyi lähteä. Edellinen kerta - maanantaina - vesittyi siihen, että istuksin neljä tuntia suorassa paahteessa ja lähdin kotiin potemaan lievää auringonpistosta ennen kuin herra ehti paikalle. Eli tänään sit uusiksi. Tällä kertaa ei tarvinnut istua kuin vajaat kolme tuntia odottelemassa. Mutta ehdin siinä ampua jousella hyvän aikaa ja saada nätit mustelmat ranteeseen. Mikä muistuttaa mua pari päivää siitä, että se rannesuoja olisi oikein hyvä asia tehdä piakkoin... No niin, mutta M. suvaitsi sitten ilmaantua ja suostui jopa tervehdyshalaamaan mua. Pääsin onneksi sitten sisälle (miten viileää siellä olikaan!) ja sit mua taas hiissattiin pitkin lattioita nilkoista pidellen. Saan varmaan mustelmia niihinkin... Mut ei se mitään, oli kiva nähdä sitäkin ihmistä. Tulee ikävä. Lähdössä Saksaan tässä, ja uhkasi jäävänsä sinne. Ainakin muutamaksi vuodeksi. En nyt ihan usko siihen, mutta tein kyllä selväksi sen, että jos se jää sinne, mä tulen perässä kiusaamaan. Ei nimittäin vetele sellainen touhu, että yksi maailman hienoimmista ihmisistä on jossain kaukana, ei ollenkaan. No, sitten hyvästelyhalaus venyikin aika pitkäksi... Yritin halata varastoon, mutta eihän se toimi niin.

Sitten lähdettiin äiteen kanssa tuttavan luokse katselemaan pukukankaita tädin häitä varten. Hän löi muutaman pinkan taftirääspeitä pöydälle ja ihastuin silmittömästi kahteen. Toinen olisi vaalea, omenansävyinen vihreä, jossa on paikoitellen loimukuvioita. Toinen olisi oranssi, joka valosta riippuen on kylmän kullankeltainen tai roihuava punainen, ja kaikkea siltä väliltä. Eli paha ongelma on nyt. Koska molemmat on omalla tavallaan kauniita. Vihreää ajatellen mulla olis valkoinen bolero sekä valkoiset kengät, joita voisi pitää. Ja koska olin kuitenkin ajatellut värjätä hiukset (jälleen punaista, mutta se on vain nyt tätä tilaisuutta varten ja sitten ei enää koskaan - tai saa nyt nähdä...), niin se oranssisävyinen olisi myös oikein kaunis. Elämää suurempi ongelma. Päättämisen vaikeus. No, nyt vielä ei tarvinnut onneksi päättää, eli saan rauhassa valittaa ihmisille, kysyä mielipiteitä ja murehtia öitä myöten. Äiti ehdotti, että teettäisin molemmista, mutta ei ole varaa ja missä niitä pitäisi ja nyyh!

Mutta tosiaan. Tänään on tainnut mennä kymmenen kilometriä rikki kävelyn suhteen. Ja ammuin jousella varmaan... Puoli tuntia? Eli kyllä, olen ollut tänään erittäin urheilullinen! Tämä on hieno suoritus, ainakin jos ottaa tämän sään huomioon. Tuonnehan sulaa jo pelkästään kun ajattelee liikkumista... Toissailtana käytiin äiteen kanssa hakemassa suklaalevy lähimmästä kaupasta, joka oli auki kymmenen jälkeen - eli viiden kilometrin päästä. Nyt voin hyvällä mielellä todeta, että olen liikkunut! Ja ruskettunut, paikoitellen jopa vähän palanut, tämän viikon aikana. Kesän loppuun mennessä olen varmasti jo aika ruskea. Tänä vuonna väriä pintaan siis.

Soiva biisi: Flogging Molly - Drunken Lullabies

Osuvia sanoja: Marcuksen selitykset siitä, että hän menee Saksaan katselemaan karvaisia miehiä lederhoseneissa...