Kotona taas! Olihan tuokin mukava reissu, mutta kyllä oma koti on se paras paikka.

Qstock meni väkimäärästä huolimatta paremmin kuin hyvin. Tuttuja ehti näkemään jo porteilla (sekä foorumituttuja että täti-ihmistä) ja odottelu sujui rauhaisasti, vaikka lämmintä riitti enemmän kuin laki sallii. Ensimmäisenä tietenkin suunnistimme tädin - sekä mummun ja papan - kanssa katselemaan Arabia Arabiaa. Keikka oli loistavuutta. Sukulaispojan näkeminen lavalla oli kuitenkin sen verran outoa, että asiaa täytyi sulatella jäätelön äärellä. Jotenkin sen on aina tiennyt, että ko. ihminen pääsee kyllä pitkälle soittotaitojensa kanssa ja näin, mutta ei sitä silti voi uskoa heti todeksi. Mahtava juttu tuollainen, on todella. Saa siinä olla ylpeä!

Amorphista odotellessa ehdin käydä vilkaisemassa myös Carnalationin meininkiä. Totesin, että örinäräminämusiikki ei edelleenkään aiheuta muuta reaktiota kuin hillittömän halun nauraa. Jatkoin siis kiertelemistä, söinkin hieman. Ensin piti kuitenkin ostaa oikein kaunis kallopaita, 50 euron seteli ei välttämättä olisi ruokamyyjiä innostanut kahden euron ostoksen yhteydessä... Enhän mä siis muuten sitä paitaa olisi, en ikuna... *krooninen yskä* No kuitenkin. Amorphis soitti hienon setin ja tunnelma oli rennompi kuin ehkä aiemmilla keikoilla. Saattanee johtua siitä tosiseikasta, että bändi tulee oululaisten ihimisten kanssa toimeen erityisen hyvin. Sain todeta, että basisti on jälleen komeampi kuin viime vuonna... Kumma juttu. Not.

Seuraavana jäinkin odottelemaan Happoradion keikkaa ja kulutin aikaa katselemalla Sinisen kaapin esitystä. Sama laulaja kuin Arabiassakin, joten pitihän sitä ihan kohteliaisuudesta... Ja kuunneltavaa musiikkia sekin. Ei mun tyylistä, mutta kuunneltavaa. No, sen johdosta Happoradio ehti aloittaa jo hyvän matkaa ennen kuin päädyin sinne päin. Lopulta juttu meni siihen, ettei mua edes hirveästi huvittanut seisoskella ihmismassan reunamilla, joten hiippailin sitten nurmikolle istuksimaan ja fiilistelemään tuttuja biisejä muuten vain. Asiassa ei ollut mitään valittamista, mulla nimittäin oli seurana neljätoista kappaletta metrilakuja (kympillä). Tämän johdosta - ja sen faktan, että muuten en olisi ehtinyt liiskaantumaan Bodomien keikalle - CMX jäi nyt välistä. Se tuskin kuitenkaan on elämää suurempi menetys, uskon kyllä näkeväni sen ensi kesänä jossain. Tai joskus. Aivan varmasti.

Children of Bodom. Kiertueen viimeistä edeltävä keikka, ainoa veto Suomessa koko rundilla. Pakkohan se oli päästä näkemään. Tai no, näkemään ja näkemään. Porukkaa oli enemmän kuin laki sallii ja ne Kaukaa Pohjoisesta tulleet kännimiehet piti huolen siitä, ettei tunnelma siinä keskivaiheilla ollut erityisen väljä. Onnistuin pitämään puoliani 2/3 setistä, mutta sen jälkeen paniikki kohotti päätään, kun happi ei enää riittänyt ja lieviä nestevajauksen oireita alkoi ilmaantua. Kävin siis ostamassa pullon vettä ja jammailin loppukeikan siellä ihmismassan reunamilla (jumankauta, siellä oikeasti oli ihmisiä!). Viimeinen biisi, Hate Crew Deathroll, piti kuitenkin käydä räyhäämässä siellä porukassa. Eli kuitenkin keikasta jäi suht mukava maku suuhun (ja tupakan haju vaatteisiin, prkl).

Puoli yhden aikaan rämmin sitten festarialueelta ulos ja soitin papan hakemaan. Voileivän ja lämpimän kaakaon jälkeen tuntui taivaalliselta ottaa vaatetta vähemmälle ja kömpiä peiton alle nukkumaan särkyjä pois. Se pimeys, se hiljaisuus...

Oleellista asiaa lienee se, että matka sujui suht rauhaisasti - mitä nyt muutama festareilta lähtenyt humalainen jätkä rellesti vähän aikaa siinä käytävässä - ja sain jopa nukuttua pätkissä. Mukava hyttitoverikin sattui, etäkiitokset hänelle asiallisesta ja puheliaasta seurasta (vaikka tuskin hän tätä nyt lukee..)

No, se siitä matkasta. Tulin mummin kanssa kotiin, moikkasin koiruudet (oman pienen Pedon sekä päivähoitoon tulleen shelttipennun) ja menin omaan huoneeseeni purkamaan tavaroita... Apua. Nämä penteleet oli järjestelleet sen mulle uudelleen! Ihan valmiiksi! Tai siis ilman sitä uutta hyllyä, mutta se nyt on sivuseikka, sen mä käyn hommaamassa itse. Ja nyt mulla on virallisesti oikea kunnollinen kirjoituspöytä ja PALJON tilaa! Odottakaahan, että saan inspiksen alkaa järjestelemään vain tavarat hiukki paremmin. Kirjat aakkosjärjestykseen, CD:t omille paikoilleen... sellaista pientä. Niin, ja tietenkin parhaus: kunnollinen tuoli, jolla voi rullata menemään! *hyrinää kehräystä* Onnellinen pieni minä! Home at last.

Näihin puheisiin, näihin tunnelmiin. Jatkan kolmannen kahvikupillisen juomista.

Päivän kirja: Stieg Larsson - Pilvilinna joka romahti

Soiva biisi: Eluveitie - Brictom

Osuvia sanoja: "Ratikka on sellanen kiskoilla kulkeva juna.... Ei, kun bussi!" - Isä selitti erittäin viisaasti veljelleni, millainen raitiovaunu on