Se on sitten todellisuutta. Uusi asunto. Huonekalut ja tärkeimmät tavarat on jo muutettu, mutta Peikon entinen koti on edelleen täynnä pahvilaatikoita ja kasseja. Veikkaan, että edellisen päivityksen määrät ollaan saatu vähintään nelinkertaistettua, ellei enemmänkin.

Millainen tämä uusi paikka sitten on? Oikein miellyttävä. Sopusuhtainen kaksio suurella keittiöllä ja parvekkeella. Kylpyhuonekin on saman kokoinen kuin entisessä osoitteessa, vaikka ammetta ei enää ole. Sentään vähän suurempi tila pesukoneelle... Kaappeja löytyy saman verran kuin edellisestä, tosin toiset kaksi on sijoitettu eteiseen ja toiset keittiöön, todennäköisesti remontin yhteydessä. Ei siinä mitään, käy se näinkin. Mahtuupa enemmän tavaraa muihin huoneisiin. Ikkunat antavat itään, mikä ei aamutorkkujalle ole mikään maailman ihanin asia, mutta siihenkin tottuu ajan myötä. Kolmas kerros on myös mukavan rauhallinen, ja opiskelija-asuntolaksi koko paikka on kohtalaisen hiljainen paikka asua. Ei siis sen suurempaa valittamista, paitsi edellisen asukkaan siisteystaso. Hinkkasin tiskikaapin ritilöitä puolisen tuntia.. *puistatus*

Muitakin muutoksia elämään on tullut, kuten vähän lupailinkin jo aiemmin. Tässä vieressä tuhisee oikein tyytyväinen pieni nelijalkainen karvakuono. Nimi on Brynja (ent. Anne), merkki ei ole täysin tiedossa, mutta pointteria on nyt vahvasti veikattu vähän joka suunnalta. Saattaisi olla puhdasrotuinenkin. Tyttö otettiin parempaan talteen Rodoksella, mutta silloisella omistajalla alkaa työkausi näin kesäsesongin alkamisen kunniaksi ihan toden teolla, joten tämä olisi sitten jäänyt pitkiksi ajoiksi yksin kotiin. Siispä Brynja saapuikin lentokoneella lauantaina Helsinki-Vantaalle, mistä käytiin Peikon kanssa poimimassa se mukaan. Kaikki tarpeellinen on, eli passi, luovutussopimus ja vastaavat löytyy kyllä. Vähän oli "sika säkissä" -olo aluksi, mutta kaikki sujui huomattavasti odotettua paremmin.

Nyt pitää sitten aloittaa kouluttaminen, että saadaan Brynjasta kunnon koirakansalainen. Tyttö kun on luonteeltaan muuten aivan ihana, mutta hihnassa vetäminen on parasta urheilua, kovat äänet pelottavat ja autot... Niissä voi matkustaa aivan huoletta, mutta muuten ne ovat jotain aivan kamalaa. Ja kun korvatkin tuntuu olevan vain erillinen, koristeeksi tarkoitettu lisäke, tämä tehtävä ei tulekaan olemaan aivan niin helppo. Yritystä kuitenkin löytyy, ja pientä edistystä kiskomisen ja metsästyskoirille tyypillisen vinku-uilottamisen kanssa on tapahtunut. Brynja on jopa oppinut istumaan nätisti, kun panta laitetaan ja otetaan pois, eli kyllä tämä vielä tästä.

Kuvia seuraa myöhemmin, kunhan löydän kamerani muuton jäljiltä... Siihen asti joudutte olemaan ilman. Yritän päivitellä taas vähän ahkerammin, kunhan arki alkaa rullata paremmin.